Thomas Carlyle

Thomas Carlyle (4. joulukuuta 1795 Ecclefechan, Dumfries ja Galloway – 5. helmikuuta 1881 Lontoo) oli skotlantilainen esseisti, satiristi ja historioitsija, jonka yhteiskuntakritiikki vaikutti viktoriaanisella ajalla.

Carlylen vanhemmat olivat jyrkkiä kalvinisteja ja toivoivat pojastaan saarnamiestä. Carlyle menetti kristillisen uskonsa opiskellessaan Edinburghin yliopistossa, mutta kalvinistiset arvot säilyivät hänessä läpi elämän. Carlylen uskonnollisuuden ja uskon hiipumisen välillä tasapainottelevat työt tekivät niistä vetoavia monille, jotka yrittivät ymmärtää ajalle ominaisia perinteistä yhteiskuntajärjestystä uhkaavia tieteellisiä ja poliittisia muutoksia.

Opiskeltuaan Edinburghin yliopistossa Carlyle ryhtyi opettamaan matematiikkaa ensin Annanissa ja sitten Kirkcaldyssa, jossa hän ystävystyi kirkonmies Edward Irvingin kanssa. Vuodet 1819–1821 Carlyle vietti jälleen Edinburghin yliopistossa, jossa hän koki uskonnollisen muutoksen, josta hän sai myöhemmin aineistoa kirjaansa ''Sartor Resartus''. Hän ryhtyi syventymään saksalaiseen kirjallisuuteen ja hänen ajatteluunsa vaikuttikin vahvasti saksalainen transsendentalismi, etenkin Johann Gottlieb Fichten töissä. Hänestä kehittyi saksalaisen kirjallisuuden asiantuntija ja hän kirjoittikin sarjan esseitä ''Fraser’s Magazine'' -lehdelle ja käänsi saksalaisia kirjailijoita, erityisesti Goethea.

Carlyle oli aikansa johtavia yhteiskuntakriitikkoja. Hän tunsi epäluottamusta demokratiaa ja juutalaisia kohtaan. Siten hänen on katsottu ennakoineen sata vuotta myöhemmin nousseita antisemitistisiä ja fasistisia aatteita. Wikipedian tuottama